Työurallani olen tottunut tekemään monenlaisia valintoja, jotka helpottivat yrittäjäksi ryhtymistä. Kliseemäisesti sanottuna, olen aina vahvasti uskonut intuitiooni.
Valmistuin terveydenhoitajaksi jouluna 1992. Pätkätöiden rahoittamana opiskelin myös agrologiksi AMK, paperit sain ulos, kun olin jo Englannin Kanaalisaarilla sairaanhoitajana. Elämä vei vielä sen jälkeen muutamaksi vuodeksi hoitotyön pariin Tukholman alueelle.
Monia kokemuksia rikkaampana, työtilanteen parantuessa, tulin muuttokuorman mukana mutkan kautta Loimaalle tarkemmin Hirvikoskelle uutena vuotena 2005.
Ajatus hierojan työstä oli ilmeisesti kytenyt jossain sieluni syövereissä jo aiemmin, koska olinhan käynyt lyhyen hierontakurssin v.1993 Loimaan evankelisessa kansanopistossa.
Työni vastaanoton sairaanhoitajana oli mielenkiintoista ja kiireistä. Olin aloittanut hierojaopinnot työn ohella ja ala alkoi tuntua yhä enemmän ’omalta jutulta’. Koulutetun hierojan pätevyyden sain keväällä 2008. Asiakaskunnan kasvaessa jäin vakituisesta työstäni pois ja hankin itselleni oman työtilan, johon saisin perustettua myös suolahuoneen. Hoitola Suolakeidas aloitti toimintansa syksyllä 2009.
Huomasin vähitellen ajautuvani yhä vahvemmin täydentävien hoitomuotojen pariin. Olen alusta saakka tähdentänyt sitä, että en näe suurta ristiriitaa ns. virallisen koululääketieteen ja vaihtoehtoisten hoitomuotojen välillä. Niiden pitäisi täydentää toisiaan kunnioittaen asiakkaan etua ja potilasturvallisuutta. Tarpeen vaatiessa pitää konsultoida asiakas toiselle asiantuntijalle tai lääkärille.